Tänään koko koulupäivä vietettiin Kalevalan merkeissä. Lippu liehui koulun pihalla ja me innokkaina tutustuimme Kalevalan tarinaan eri keinoin.
Hieman tutustuttuamme Kalevalan päähenkilöön Väinämöiseen, askartelimme Väinämöiset ilahduttamaan luokkamme takaseinää. Helpoilla materiaaleilla (aaltopahvi, vahavärit ja villalanka) saatiin veikeät naamat tehtyä.
Ihmekone Sampo syöltää rikkauksia, jauhoja,suolaa, rahaa ja ihan mitä tahansa rikkauksia mitä lapset keksivät. 👍😊 Tässä muutamia tuotoksia.
Kalevalan tarinaan tutustuttiin Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala -teoksen kautta.
Suomalaisen kulttuurin päivän kunniaksi teimme kahdessa ryhmässä sadutukset. Pojat ja tytöt omissa ryhmissään yhdessä keksivät sadut/tarinat. Opettaja kuunteli ja hieman ohjasi tarinan juonen kulkua kysymyksillä sekä kirjoitti samalla tarinaa. Tarinat 10 pientä kalaa ja Väinämöisen synty on luettavissa alla. 💕
Kymmenen
pientä kalaa
Olipa kerran
kaksi pientä poikaa, jotka tykkäsivät leikkiä kahdestaan. Poikien nimet olivat
Leevi ja Otto. Pojat lähtivät puistoon ja leikkivät iloisina siellä kauan. He
huomasivat, että puistoon tuli heitä isompi poika. Isompi poika tuli pilaamaan
poikien leikit rikkomalla hienon hiekkalinnan, jonka he olivat vaivalla
rakentaneet. Leeville ja Otolle tulee paha mieli. Silloin paikalle tulee heidän
luokkakavereitaan ja lohduttavat Leeviä ja Ottoa.
Pojat huomaavat puistoon
hiipineen metsäkissan ja he lähtivät seuraamaan kissaa, joka johdatti heidät
joelle. Joella kissa säikähti karhua, joka oli rannalla pyydystämässä kaloja ja
juomassa. Kissa lähti pinkoen pakoon. Pojat löysivät kiven takaa ongen, ottivat
sen ja menivät rannalle onkimaan. Saaliikseen he saivat 10 pientä kalaa. Kun pojat nostivat saaliin ämpäriin, he vasta huomasivat karhun,
joka murisi pojille. Pojat pelästyivät ja lähtivät juoksemaan kohti kotia.
Kalaämpäri unohtui laiturille ja karhu huomasi kalat ja meni syömään niitä.
Vain yksi kala pelastui, kun karhu potkaisi vahingossa ämpäriä ja kala pääsi
takaisin veteen.
Karhu tapahtuneesta ihmeissään törmäsi puuhun, josta tippui
ampiaispesä karhun päähän. Karhu juoksi kovaa vauhtia veteen pelastuakseen
ampiaisilta. Pojat huomasivat kiireessään, että kalat jäivät laiturille. He
juoksivat äkkiä takaisin laiturille ja huomasivat, että karhu oli syönyt kaikki
kalat. Pojat ovat harmissaan. He näkivät, että karhu oli sukeltanut jokeen.
Pojat menivät pelastamaan karhun pois joesta ja heistä kaikista tuli hyviä
ystäviä.
Väinämöisen
syntymä
Ennen kuin
Väinämöinen syntyi, oli todella vanha aika. Hänen isänsä osasi kalastaa tosi
hyvin ja sai saaliikseen ison hauen. Hänen apurinsa tippui veteen ja häntä piti
auttaa vetämällä käsistä takaisin veneeseen. Sillä aikaa kun isä oli
kalastamassa, äiti synnytti Väinämöisen kotona ladossa. Väinämöis-vauva oli
pieni ja söpö. Hän osasi jo syntyessään puhua, niinpä hänelle annettiin nimeksi
viisas ukko Väinämöinen. Kun isä saapui kalastamasta, isä ilahtui kovasti. Yhdessä
he hoitivat vauvaa ja riemuitsivat vauvan syntymästä. Kun aikaa kului,
vanhemmat huomasivat, että Väinämöinen oli hyvin temppuileva. Hän osasi tehdä
voltteja, kärrynpyöriä, kuperkeikkoja ja siltakaatoja, vaikka oli vasta
1-vuotias. Mutta kävi niin, että Väinämöinen luokkasi toisen jalkansa
tehdessään temppuja. Häntä itketti. Jalka oli kipsattava ja hänen oli levättävä.
Kun
Väinämöinen täytti 2 vuotta, hän sai lahjaksi oman hevosen. Väinämöinen piti
ratsastamisesta ja hevonen oli todella tärkeä hänelle. Väinämöinen teki
hevosensa kanssa paljon retkiä. Hevosen nimi oli Hilla. Hilla sai varsan.
Väinämöinen
teki isänsä kanssa robotin. Robotti auttoi huoneen siivouksessa. Se imuroi koko
talon. Robotti osasi myös lentää ja teki Väinämöisen kanssa hurjia temppuja.
Tällaisia
asioita Väinämöinen mietti vanhana ukkona eli millainen hän oli ollut lapsena.
Hän eli onnellisena elämänsä loppuun asti.